Uutisia x2

Hei kaikille lukijoille!

Nyt on taas päivittelyt jääneet todella vähälle ja olen siitä pahoillani. Yritän jatkaa parhaani mukaan kirjoittelua tänne. Olen hieman suunnitellut uudempaa toimintamallia. Aion kirjoitella rauhassa uutta tekstiä ja meinaankin kirjoittaa ensin vähän säästöön ja julkaista tarinoita mahdollisimman säännöllisin välein, jotta aina olisi uutta luettavaa.

Sitten toinen uutinen:
Eräs ystäväni on alkanut tuottamaan lyhytelokuvia harrastuksenaan ja pyysi minulta ideoita. Siinä keskustellessamme nousi esiin idea, että Niitta Nuttura ja hänen ystävänsä herätettäisiin henkiin yhdessä lyhytelokuvien sarjana. Minä siis käsikirjoittaisin ja ystäväni toteuttaisi ryhmänsä kanssa nämä ja laittaisi kaikkien nähtäväksi Youtubeen. Olen niin innoissani!

Hyvää kesää ja tulkee katsomaan tänne vähän myöhemmin uudestaan. Uutta materiaalia on todellakin tulossa.

Skandaali suklaamunkkitestissä

Nuttura maisteli lisää herkkuleivonnaisia ja päättikin vaihtaa suklaamunkkitestin voittajaa…

1. Tämä valkoinen veijari päihitti kaikki ruskeat kilpakumppaninsa. Munkit liiskaantuivat matkalla, mutta se ei haitannut niiden mahtavaa makua.

2. Dementia iski Nutturaan, eikä hän muista mikä tämä tarkalleen oli, mutta melko varmasti se oli omenalta ja kanelilta maistuva muffinssi. Ei huono!

3. Berliinistä tuttu munkki oli muuten oivallinen, mutta sisälsi liikaa vadelmahilloa Nutturan mielestä.

4. Vaniljaraparperipiirakka valloitti oitis Nutturan sydämen. Yksi ehdottomasti parhaista leivonnaisista so far.

5. Banaanimunkki sai myös Nutturan veden kielelle. Jotain hilloa senkin välistä ruiskahti. Ei näitä voi pistää paremmuusjärjestykseen!

6. Loppuhuipennuksena tämä kermaisa mansikkakakku. Välistä löytyi vaikka mitä, mutta dementia iski taas, joten Nuttura ei tarkalleen muista mitä kaikkea. Kyllä oli ihanaa ja raikasta kakkua!

Suuri suklaamunkkivertailu

Suklaan suurkuluttaja ja suklaamunkkien himoystävä Niitta Nuttura arvostelee maistelemiaan suklaamunkkeja ja -donitseja. Tällä hetkellä Nuttura potee suklaan yliannostusta, mutta ottaa mielellään kommentteja ja lisää suklaamunkkeja vastaan.

1. Kallis. Erittäin rasvainen. Oikein maukas ja herkullinen. Päivän pulla.

2. Perushinta. Ostettu randomilta sisätorimyyjältä. Olisin kaivannut lisää muhevuutta ja mehua. Liian kuiva. Koristeena nonparelleja.

3. Melko edullinen. Täytteenä suklaakastiketta. Rasvainen, täyteläinen ja mehevä. Valkosuklaaraidallinen. Testivoittaja.

4. Hintavahko. Ostettu kaupasta, jossa niitä ei pitänyt enää olla. Täytteenä jotain fyllinkiä. Runsas ja maittava. Jälkimaku hämmentynyt.

5. Hinnassa löytyy. Perusperus-suklaamunkki. Suklaata melko ohut kerros, koristeenä suklaaströsseleitä. Olisin odottanut jotain lisää, mutta kyllä tälläkin suklaan mieliteosta pääsee.

Joulu kirjastossa

Neiti Nuttura ei voinut olla pois kirjastostaan edes jouluna. Hän askarteli takahuoneessa ison pahvilaatikollisen täyteen joulukoristeita. Hän sai sormiinsa muutamia haavoja, mutta se ei haitannut. Oli sentään joulu. Hän koristeli joka paikan hienoksi, vaikka sitä ei ollut yksikään työkaveri eikä asiakas näkemässä. Pian ne kuitenkin pitäisi ottaa pois.

Hän vietti monta tuntia puuhaillen, mutta joulukuusi vielä puuttui. Häntä väsytti, mutta kuusi silti piti olla. Hänellä oli vielä joitakin koristeita jätettynä juuri kuusta varten.

Niitta Nuttura pukeutui talvivarusteisiin ja asteli varmoin askelin kaupungintaloa kohti. Hän oli ottanut mukaansa kirjaston asiakkailta takavarikoitujen tavaroiden kaapista sahan. Hän kumartui kaupungintalon eteen pystytetyn koristellun kuusen alle ja alkoi sahata. Hetkessä kuusi oli kaadettu ja kuljetettu kirjastoon.

Niitta säikähti kun hän kuuli ääniä takaansa. Siellä oli kirjaston muu väki joka oli ilmeisesti nähnyt valot ikkunassa ja Nutturan kovan painiskelun kaupungintalon joulukuusen kanssa. He eivät halunneet antaa kirjastonhoitaja Niitta Nutturan viettää yksinäistä joulua keskellä suurta kirjastoa. He kokoontuivat yhden suuren pöydän luo ja jokainen nosti pöytään suuren määrän herkkuja. Se oli yksi parhaimmista jouluista.

Hyvää joulua!

Nyt kun tämän blogin päivittäminen välillä vähän venyy, olen päättänyt että kirjoitan nykyisin aina yhdestä aiheesta kerrallaan ja yhdestä tarinasta kerrallaan. Tämä tarkoittaa sitä, että jatkotarinamainen kerronta on nyt tällä erää mennyttä aikaa. Teen näin teidän lukijoiden ja minun itseni vuoksi. On helpompi jatkaa kirjoittamista ja uudet lukijat pääsevät juttuun paremmin sisälle.

Kommentointi ja äänestys jatkuu edelleen samaan tapaan. Keksin vain valmiiksi pari hyvää aihetta, joita äänestämällä te autatte minua valitsemaan seuraavan postauksen aiheen. Tahdon kiittää tästä jo näin etukäteen.

Vielä tarinaa joudutte odottamaan, mutta pssssssttt… ehkä Mr. Joulupukki tuo jotakin tullessaan

Paluu…

Hei kaikki lukijat!
Toivon että täällä vielä riittää lukijoita, vaikka tässä onkin ollut kahden kuukauden tauko päivittämisessä. Yritän nyt taas vähän rohkaista itseäni kirjoittamaan useammin. No, ei se kyllä uskalluksesta ole kiinni. Vähän tässä pohdin samalla ennen varsinaista seuraavaa tarinapostausta, muutanko hieman kirjoitustyyliäni. Kerron tarkemmin sitten kun olen saanut päätöksen itseni kanssa tehdyksi. Sillä aikaa te kaikki, jotka vielä tätä seuraatte ja aiotte jatkossakin seurata, voitte kommentoida tähän jotakin. Se jokin voi olla vaikka vain, että “Täällä ollaan ja jatkoa odotellaan”.

Seuraavaan kertaan… Seuraava kerta on aivan varmasti tässä ihan lähipäivinä.

Uusi kävijälaskuri (toimii?)

Neiti Nuttura ripusti seinälle ison julisteen, jossa oli kuva maapallosta. Siihen hän keräisi kaikki kävijät samaan karttaan.

http://rd.revolvermaps.com/f/g.swf
Large Visitor Globe

Kirjastohäät

“Yrittäkää nyt edes saada kylpylä tänne saarelle aikaiseksi”, Niitta huikkasi kettuuntuneelle miesväelle lähtiessään lentoon Petriikan, Virvan, Tuukan ja Eeron kanssa. Matkalla he lauloivat Billie Myersin kappaletta You send me flying. Meri jatkui silmänkantamattomiin. Vihdoin maata alkoi näkyä. He olivat saaneet matkalla idean ja suuntasivat suoraan tositv-tuotantoyhtiöön. Siellä istui mies sikari suussa ja jalat pöydällä. “Päivää! Meillä olisi idea uudesta tositv-ohjelmasta nimeltä Kirjastontädille sulhanen. Tässä on poikamiestyttö Nuttura ja sulhaskandidaatit odottavat autiolla saarella”, Virva kuulutti. “Jaahas.. taas näitä onnenonkijoita. Kukas tämä Nuttura sitten on, ihmisiä ei kiinnosta, jos on täysin nobody”, tuottaja puuskahti. “Tiedonhaun ammattilainen. Olen telkkarista tuttu seuranhakuilmoituksestani ja kerran olen ollut Haluatko kirjastotoimenjohtajaksi -ohjelmassa, mutta putosin jo alkukarsinnoissa. Sitten olen kirjoittanut pari kirjaa… omaelämäkerrallisen teoksen Miksi en syntynyt muurahaiseksi ja joka-naisen-oppaan Mistä tietää, ettei mies ole kiinnostunut”, Nuttura paljasti. Hän jätti kertomatta, että kirjat olivat omakustanteita, joita kukaan ei ollut ostanut. “Miksi ette heti kertoneet! Kyllä tästä ohjelma saadaan. Tehdäänpä heti esittelyvideo tulevasta sarjasta”, tuottaja innostui.

He menivät lähimpään kirjastoon kuvaamaan mainosta. Tuukka ja Petriikka esittivät hääparia ja Nuttura vihki heidät. Alttarina toimi kirjaston lainaus- ja palautustiski. Kaasona toimi tekokyyneleitä vuodattava Virva. Mainoksessa miesääni sanoisi: “Milloin Niitta Nuttura pääsisi viettämään omia häitään?” Bestman Eero lauloi rakkauslaulun kitaran säestyksellä. Vihkitoimituksen keskeytti asiakas, joka oli tullut kyselemään uusinta Aku Ankkaa. Myöhemmin joku tuli paikalle risan kirjan kanssa ja kyseli, mitä joutuisi korvaamaan kirjastolle, koska koira oli pureskellut kirjaa. Petriikan morsiuspuku repesi häävalssin pyörteissä, kun kirjastosalin valtasi kirjastoon tutustumaan tullut eskariryhmä. Leikkivihkimisen jälkeen Tuukka ahdistui ajatuksesta, että hänen ex-vaimonsa näkisi mainoksen ja saisi selville, että Tuukka on yhä elossa eikä kuollutkaan lopullisesti Kaitaveden kirjaston räjähdyksessä. He palasivat takaisin saarelle tuotantotiimin kera sopimus kourassaan ja selittivät mikä on homman nimi. Nuttura pudottaisi aina yhden miehistä kerrallaan ja tämä karkotettaisiin saarelta. Ne joita sarja ei kiinnostaisi, saisivat lähteä uimaan itse pois samantien. Nuttura kyseli, missä miesten rakentama kylpylä oli. Silloin pari miestä tarttui Nutturaan ja viskasi hänet mereen. “Siinä on sinulle kylpylä! Ettäs kehtasitte tulla tänne ilman ruokaa ja pelastuspartiota”, miehet kimpaantuivat. Osa miehistä kävi tuotantoryhmän kimppuun mukiloimaan heitä ja tuottajakin sai mustan silmän. “Mahtava aloitus”, kuvausryhmä innostui, “tästä tulee varma hitti.” Nyt ihmiset pystyivät seuraamaan uutta Nutturan saippuaoopperaa 24/7. Ensimmäisessä jaksossa olisi…

a) ryhmätreffit kokkailun merkissä
b) karaokea ja känniörvellystä
c) jotain muuta, mitä?

Autiolle saarelle

Salapoliisikoira Crazy Moses ja lääkintäkoira Täystuho Moritz haistoivat heti ufoista, että heillä oli pahat aikeet. He menivät keskustelemaan ufojen kanssa rauhallisesti maailmankaikkeudesta ja heiluttivat samalla hypnotisoivaa kelloa heidän edessään. Pian ufot palasivatkin kiltisti takaisin kahvilaansa. Eero kävi tankkaamassa kirjastoauton ja haki kahvilasta purtavaa matkaevääksi ufopoliisien antamilla avaruusseteleillä. Nuttura oli niin kiinnostunut uudesta miesseurastaan, että oli unohtanut kissansa. Niinpä kun kirjastoauto lähti taas matkaan, kissat Hitler ja Stalin olivat jääneet kahvilaan pelaamaan kissoille tarkoitettua peliautomaattia. Kolikoiden sijasta pelissä saattoi voittaa elävän hiiren, linnun, myyrän, kissanruokapurkin tai raksuja. Koirat CM ja TM olivat iloisia, kun pääsivät viimein kissoista eroon. Kesken matkan koirat ottivat esiin laskuvarjot ja sanoivat lähtevänsä käymään mustassa aukossa, sillä joku onneton avaruusmatkailija oli taas eksynyt sinne. He toivoivat Niitalle ja kumppaneille lennokasta ja turvallista matkaa ja sanoivat, että heidän tehtävänsä oli nyt suoritettu.

“Hieno juttu”, Eero ajatteli, “tässä tarinassa alkoikin jo olla liikaa väkeä.” Matka oli pitkä ja uuvuttava. Vihdoin kirjastotoverit Petriikka, Tuukka ja Virva alkoivat heräillä ja kokeilla uusia siipiään, jotka olivat saaneet avaruussairaalassa. He menivät heti tekemään pieniä lentopyräyksiä Linnunradalla. Niitta Nuttura näki kirjastoauton ikkunasta tähdenlennon ja toivoi, että he löytäisivät unelmien paikan uudelle kirjastolle. Silloin kirjastoauto alkoi pudota huimaa vauhtia ja kaikki matkustajat kiljuivat täyttä kurkkua. Laskeutuminen sattui korviin ja pää tuntui räjähtävän kaikilla. Viimein kirjastoauto tömähti autiolle saarelle. “Onpa mukavaa taas saada maata jalkojen alle pitkästä aikaa”, Niitta mietti. Häntä kuitenkin ärsytti, kun kaikki miesihailijat olivat koko ajan hänen kimpussaan kilpailemassa hänen seurastaan. Nuttura käski miehet rakennushommiin. Tarvittiin uusi loistelias kirjasto, kauppa, pankki, hotelli, asuntoja ihmisille, saniteettitiloja… “Miten me muka teemme ne? Eihän täällä ole yhtään mitään! Ei edes venettä, jolla päästä pois täältä”, yksi miehistä huusi. Heitä Nutturan komentelu alkoi jo ärsyttää. Olikohan tuo mikään unelmamorsian sittenkään. Tuukka ja Eero yrittivät käynnistää kirjastoautoa, mutta se ei käynnistynyt. Ehkä se toimikin vain avaruudessa. Nuttura otti esiin kännykkänsä, mutta siellä ei ollut kenttää. Miehet raivostuivat Nutturalle. “Kylläpä sinä mainion toiveen esitit”, yksi tuhahti Nutturalle. Miten he pääsisivät pois autiolta saarelta? Vasta silloin Nuttura ja muut kirjastolaiset muistivat siipensä. Lentämällä he voisivat hakea apua muille! Mutta minne heidän pitäisi lentää?

a) hakemaan pelastushelikopteri
b) omille teilleen ja jättää miehet saarelle
c) jotain muuta, mitä?

Treffit kirjastoautossa

Eero selaili kirjastoauton kirjoja innostuneena. Nappia painamalla kirjan kielen pystyi vaihtamaan mihin tahansa maailman kieleen. Lisäksi sai valita halusiko kirjojen kuvat värillisinä, mustavalkoisina vaiko kolmiulotteisina ja jopa äänien ja tuoksujen kera. Lisäksi kirjoissa oli toiminto, jonka avulla juoneen pystyi hyppäämään sisälle, copyright by N. Nuttura. Avaruudessa oltiin selkeästi edellä kehityksessä. Kirjastoautossa oli kuitenkin yksinäistä ilman asiakkaita. Eero päätti mennä kysymään avaruuskahvilasta, olisiko siellä kiinnostuneita ufoja kirjojen lainaajiksi. Kirjathan tykkäävät siitä, että niitä lainataan.

Sillä välin Niitta Nuttura pähkäili, kenet miesihailijoistaan pyytäisi ensiksi treffeille. Hän päätyi valitsemaan miehen, joka oli lähettänyt tekstarin: “Moi! Mä oon sun uusi poikaystävä.” Nuttura klikkasi kännykästään kohdan “Poimi lähettäjä”. Samassa Nutturan eteen pöllähti hämmästynyt pitsipipoinen mies, joka oli juuri pukemassa boksereita ja kravattia päälle. (Miehen ihonväri jätettäköön mainitsematta, jotta Nutturaa ei leimattaisi rasistiksi.) “Mitä tämä tarkoitta? Kuka sinä olla? Missä minä olla?” mies ihmetteli. Nuttura näytti miehelle muistin virkistykseksi tämän lähettämää tekstaria. “Voi ihana Suomi-tyttö! Nyt minä muista kaiken”, mies oivalsi. “Olemme täällä kirjastoauton yläkerrassa yksityiskabinetissa jossakin ulkoavaruudessa. Kerropa jotain itsestäsi!”, Nuttura aloitti. “Minulla on kaksi perhe. Yksi kotimaa, yksi Suomi. On lapsi, monta lapsi”, mies selosti hymyillen. Nutturaa alkoi arveluttaa. Häntä inhottivat lisäksi miehen tuuheat rintakarvat ja partatupsu leuassa. Hän päätti kuitenkin viedä kunnialla treffit loppuun asti ja tarjosi miehelle mikrossa valmistamaansa gourmet-ateriaa. “Ai kun hyvää, sinä tehdä hyvä ruoka”, mies kehaisi maiskutellen äänekkäästi, mutta lähti kuitenkin äkisti juoksemaan mahaansa pidellen vessaan oksentamaan. Nuttura huomasi, että hänen laittamansa ruoka olikin jo homehtunutta ja kaapi vaivihkaa oman annoksensa roskikseen.

“Anteeksi paljon”, mies sanoi häpeillen palatessaan pöytään. Nuttura tarjosi jälkiruoaksi keittämäänsä kahvia. Keittopuuhissa kahvinkeitin tuntui melkein räjähtävän. Mies ryysti mustan kahvin kuuluvasti ja röyhtäisi. Kahvi oli kuitenkin liian vahvaa ja miehen mahassa alkoi taas möyriä. Ankaran ripulikohtauksen jälkeen miehen hermot alkoivat jo pettää ja hän etsi vimmatusti ulospääsyä. Nuttura otti hädissään kännykkänsä ja aikoi painaa “Poista lähettäjä”, mutta painoikin hermostuksissaan vahingossa nappia “Poimi kaikki lähettäjät”. Samassa kirjastoauto alkoi jo natista kaikkien Nutturan miesihailijoiden painosta. Eero oli kuitenkin mielissään, kun kirjastoautoon oli vihdoin saatu paljon asiakkaita. Vielä innostuneempia olivat kirjastoauton asiakkaiksi tulleet ufot, joiden kahvilassa tarjottiin Päivän keittona Maan asukkaan lihasoppaa. Nyt Nutturan miehille kävisi kalpaten… Salapoliisikoira Crazy Moses ja lääkintäkoira Täystuho Moritz…

a) hoitelivat ufot karateotteella
b) käyttivät käänteistä psykologiaa
c) jotain muuta, mitä?